Juhon seikkailut 21. vuosisadalla

Ja alla kahden kirjan kokoelmani;

Mitä tähän voi enää sanoa?

Lisäksi;

Mauri Kunnas-pinssin lahjoitin eteenpäin, muistaakseni Hetalle.

.

Taustaa; ystäväni halusi käydä Suomen löytötavaratoimiston huutokaupassa katsomassa vanhaa kameraa. Tuote oli huutolistan loppupäässä, ja sain todistaa kuinka mm. rikkinäinen Kindle ilman johtoja myytiin uuden hinnalla. Koko jutusta jäi paha maku suuhun. Osa tavaroista näytti olevan sellaisia ettei niiden omistajaa oltu kovin paljoa haettu, ja tarjoajat selasivat koko ajan huutonetistä viitehintoja, ostaen mm. jätesäkeittäin pakattuja talvivaatteita, puhelimia etc. satojen eurojen kappalehinnoin. Tuotteet maksettiin käteisellä, vaikka summat olivat suuria ja pankkikortin lukijakin löytyi.

Aloitushinta tipahti 20 euroon kunnes nuori mies tarjosi. Pian tämän jälkeen myös vanha mummo tarjosi — hinta nousi lopulta 45 euroon Huuto.netin konsultoinnin jälkeen. Epäilimme että joku nettiostoksilla oleva tulee pettymään pahasti.

Muutenkin iltapäivä vei uskon sekä Suomen löytötavaratoimistoon, Huuto.Nettiin että Aku Ankassa usein olleeseen “huutokaupassa voi tehdä löytöjä”-ajatukseen. Tai ehkä olin vain väärässä huutokaupassa!

.

Epämääräisiä asioita joita olen tehnyt ja joita kehtaa jopa näyttää.

Olin taannoin baarissa kuuntelemassa musiikkia. Väliajalla piirsin tämän miehen nojailemassa pöytään. En tiedä mitä tapahtui, mutta tämä kuva on omasta mielestäni tosi hieno! Ehkä 10 vuoden kuluttua osaan tehdä tällaisia muutenkin kuin vahingossa.

Kiinnostuneille; tällaisia lähes kaikki kuvat ovat päässäni. Toteutus on sitten sitä mitä löytyy blogista.

.

Tämä on kenties enemmän henkilökohtainen päiväkirjamerkintä, mutta vannotin itselleni että pistän blogiin enemmän oikeaa sarjakuvaa! Pakko kehittyä naamantoistossa (tai ainakin kehittää tapoja kertoa tarina).

Yleisesti ottaen päätökseni alkaa käydä välillä ulkona vaikka vain kuuntelemassa musiikkia ja piirtämässä oli ihan hyväksi havaittu temppu.

.

Piirsin tämän vuosi takaperin mutta tussasin n. viisi minuuttia sitten.

Minun piti piirtää näitä useampikin, mutta jotenkin tämä oli ainoa jonka sain edes lyijykynäasteelle. Teknisesti pitäisin tätä ihan onnistuneena.

.

Sarjakuva! Minunko sarjakuvablogissani?!

Tottapuhuen koen sarjakuvien teon kovin työlääksi. En osaa toistaa samoja kasvoja (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) tarpeeksi hyvin ruudusta toiseen tehdäkseni muita kuin autograafisia puhuva pää-tyylilajia edustavia tai sitten tikku-ukkoja.  Ensiksimainittuja inhoan – jutut toimivat usein paremmin tekstinä – ja jälkimmäinen vaatii paljon nerokkaampaa huumoria kuin mihin minulla on kykyjä. Taustoidenkaan toistuva piirtäminen ei oikein kiinnosta.

Piirrän mieluusti yksittäisiä kuvia tai muuten vältän toistuvia elementtejä. Tämä juttu oli kuitenkin niin hyvä, että koin että se pitää jotenkin tallentaa, eikä puhdas teksti oikein olisi ollut sille oikea alusta.

Lisäsin samalla blogiin kategorian “Sarjakuva”. Käyn vanhat postaukset lävitse ja merkitsen ne jotka mielestäni sisältävät useampiruutuisen tarinan. Niitä ei varmaankaan ole montaa!

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

Olin melko tyytyväinen tapaan jolla ensimmäisellä sivulla tein transition yleiskuvasta keskusteluun. Toinen sivu nojasi liikaa kasvoihin (joka siis on heikkouteni). Käytin myös liikaa mustaa. Mutta ihan hyvä lopputulos.

.

Tuossa päälle vuosi takaperin askartelin Facebookin uutta Cover-ominaisuutta varten kuvan, josta kirjoitin täällä.

Olin jo pidemmän ajan ollut kuvaan tylsistynyt, ja halusin tehdä jotain uutta. Ikävä kyllä, kuten ym. viestissä todettiin, tuo kasvopaikka on hieman vaikeasti kulmassa. Sitten sain idean avaruudesta!  Pyörittelin kuvaa kuukausikaupalla, mutta en saanut tehtyä sitä itseäni tyydyttävällä tavalla. Tusseilla on aika vaikea saada kunnon kokonaisuutta aikaiseksi (liikaa mustaa) ja toisaalta en olisi jaksanut alkaa säätämään Gimpillä (varsinkin kun sen kanssa oli vaikeuksia päivitettyäni kesällä OS X’n uusimpaan kymmenesosaan ja myöhemmin uusin laitos on kovin raskas).

Ostin tuossa joitain viikkoja takaperin täppärin muuta käyttöä varten, mutta mukana tuli Photoshop Touch ja laitteessa oli Wacomin tekniikkaa ja kynä. Otin valokuvan yhdestä aiemmin tekemästäni luonnoksesta;

Ja piirsin täpyttimellä päälle. Tuli tällainen;

Olin aika ylpeä tuosta katsojasta vasemmanpuoleisessa jalasta. Sain siihen mielestäni ihan mukavasti kolmiulotteisuutta jo ihan ääriviivoista lähtien, asia joka epäonnistuu minulta helposti. Olin myös aika ylpeä ideasta liittää kuu ja maapallo valokuvista piirrokseen. Se kävi ohjelmassa yllättävän näpäkästi. Jälkikäteen huomasin taivaankappaleiden olevan ärsyttävän teräviä suhteessa suurpiirteiseen kynänjälkeen, joten blurrasin kuuta rankalla kädellä, maapalloa vähän rennommalla ja ajoin vielä varmuuden vuoksi photoshopin “comic”-filtterin lävitse. Pistin vielä samaan syssyyn kuvaan lisää tähtiä, kun musta näytti yksin niin ikävältä. Samalla poistin valokuvien rajat (taustassa käytetty musta oli tummempaa kuin valokuvissa).

Harkitsin samalla että olisin liittänyt kuvaan auringon, mutta kuten kuun varjosta näkee, niin se juna oli jo lähtenyt enkä jaksanut enää säätää. Saturnuksen laittaminen taustalle houkutti kanssa, mutta sekin tuntui väärältä!

Tässä vaiheessa päätin upata kuvan Facebookkiin ja muistin minulla olleen hirveästi ongelmia pään asemoinnin kanssa vuosi sitten. En tiedä oliko Facebookin UI kehittynyt vai mikä oli syynä, mutta nyt sain koko homman liittymään saumattomasti;

Facebookin kuvanpakkaus on ihan hirveän huonosti suunniteltu.

Sivumennen olen aika ylpeä että sain tietoja tarkistamatta rajattua paperilla coverin rajat aika lähelle todellista tilannetta. Toinen jalka jäi ulos kuvasta ja toisaalta pään alle jäi vähän ylimäärästä mustaa (yritän ehkä myöhemmin uudelleenasemointia), mutta kaikenkaikkiaan lopputulos on ihan siedettävä.

.

.

18. päivänä ei tapahtunut oikein mitään. Istuskelin campingilla, kävin kaupungilla (tai kuten campingin kassa asian ilmaisi “ne talot Mäkin ympärillä”) katsomassa pyöräkorjaamoa (joka oli kiinni) ja sitten menin takaisin leirialueelle lepäämään.

Kartan selitys; keltainen oli tie jota seurasin kunnes se lähti itään; tuo pieni musta viiva on vanha traktoripolku jota pitkin oikaisin.

.

.