Juhon seikkailut 21. vuosisadalla

Hämärä muistikuva että tämän työn takana olisi ollut tarve tehdä oma näkemys jonkun toisen piirroksesta. Tykkään tussijäljestä. Olisin voinut käyttää taustassa vielä harmaasävyjä, mutta oletan ettei tuolloin ollut mukana.

.

Epämääräisiä asioita joita olen tehnyt ja joita kehtaa jopa näyttää.

Olin taannoin baarissa kuuntelemassa musiikkia. Väliajalla piirsin tämän miehen nojailemassa pöytään. En tiedä mitä tapahtui, mutta tämä kuva on omasta mielestäni tosi hieno! Ehkä 10 vuoden kuluttua osaan tehdä tällaisia muutenkin kuin vahingossa.

Kiinnostuneille; tällaisia lähes kaikki kuvat ovat päässäni. Toteutus on sitten sitä mitä löytyy blogista.

.

Kävin taannoin näyttelyssä. En hirveästi tykkää suurimmasta osasta Schjerfbeckin tuotannosta (ne näyttävät maalatuilta mökkivalokuvilta), mutta varsinkin kasvojen kanssa hän onnistuu välillä todella hienosti.

Yritin kopioida hänen maalauksiaan ensin tussilla, ja kun se ei onnistunut, sini/punakynällä. Jälkimmäinen tekniikka oli ihan toimiva, ja sain mielestäni ihan aiheelleen uskollisia kuvia aikaiseksi.

Harmittaa kun en tullut merkinneeksi useampaan alkuperäisen kuvan nimeä.

Tämä oli “Omenatyttö”. Nimi rajautui ulos skannauksessa.

Kaksi viimeistä esitti muistaakseni Neitsyt Mariaa, ja olivat Helenen kopioita Euroopassa näkemistään maalauksista.

.

Tuossa päälle vuosi takaperin askartelin Facebookin uutta Cover-ominaisuutta varten kuvan, josta kirjoitin täällä.

Olin jo pidemmän ajan ollut kuvaan tylsistynyt, ja halusin tehdä jotain uutta. Ikävä kyllä, kuten ym. viestissä todettiin, tuo kasvopaikka on hieman vaikeasti kulmassa. Sitten sain idean avaruudesta!  Pyörittelin kuvaa kuukausikaupalla, mutta en saanut tehtyä sitä itseäni tyydyttävällä tavalla. Tusseilla on aika vaikea saada kunnon kokonaisuutta aikaiseksi (liikaa mustaa) ja toisaalta en olisi jaksanut alkaa säätämään Gimpillä (varsinkin kun sen kanssa oli vaikeuksia päivitettyäni kesällä OS X’n uusimpaan kymmenesosaan ja myöhemmin uusin laitos on kovin raskas).

Ostin tuossa joitain viikkoja takaperin täppärin muuta käyttöä varten, mutta mukana tuli Photoshop Touch ja laitteessa oli Wacomin tekniikkaa ja kynä. Otin valokuvan yhdestä aiemmin tekemästäni luonnoksesta;

Ja piirsin täpyttimellä päälle. Tuli tällainen;

Olin aika ylpeä tuosta katsojasta vasemmanpuoleisessa jalasta. Sain siihen mielestäni ihan mukavasti kolmiulotteisuutta jo ihan ääriviivoista lähtien, asia joka epäonnistuu minulta helposti. Olin myös aika ylpeä ideasta liittää kuu ja maapallo valokuvista piirrokseen. Se kävi ohjelmassa yllättävän näpäkästi. Jälkikäteen huomasin taivaankappaleiden olevan ärsyttävän teräviä suhteessa suurpiirteiseen kynänjälkeen, joten blurrasin kuuta rankalla kädellä, maapalloa vähän rennommalla ja ajoin vielä varmuuden vuoksi photoshopin “comic”-filtterin lävitse. Pistin vielä samaan syssyyn kuvaan lisää tähtiä, kun musta näytti yksin niin ikävältä. Samalla poistin valokuvien rajat (taustassa käytetty musta oli tummempaa kuin valokuvissa).

Harkitsin samalla että olisin liittänyt kuvaan auringon, mutta kuten kuun varjosta näkee, niin se juna oli jo lähtenyt enkä jaksanut enää säätää. Saturnuksen laittaminen taustalle houkutti kanssa, mutta sekin tuntui väärältä!

Tässä vaiheessa päätin upata kuvan Facebookkiin ja muistin minulla olleen hirveästi ongelmia pään asemoinnin kanssa vuosi sitten. En tiedä oliko Facebookin UI kehittynyt vai mikä oli syynä, mutta nyt sain koko homman liittymään saumattomasti;

Facebookin kuvanpakkaus on ihan hirveän huonosti suunniteltu.

Sivumennen olen aika ylpeä että sain tietoja tarkistamatta rajattua paperilla coverin rajat aika lähelle todellista tilannetta. Toinen jalka jäi ulos kuvasta ja toisaalta pään alle jäi vähän ylimäärästä mustaa (yritän ehkä myöhemmin uudelleenasemointia), mutta kaikenkaikkiaan lopputulos on ihan siedettävä.

.

Piirsin tämän iloittuani poikkeuksellisen pitkään Mikki Hiiri-kellojen outoudesta. Lopputulos oli ihan onnistunut, vaikka väritusseja käytinkin.

.

Minulla oli hetken aikaa harhaluulo että jaksaisin paitsi piirtää joulukalenterin, myös värittää sen.

Yritys jäi innostuksen puutteesta luukkuun 1. Sitä on hyvä ihastella näin välipäivinä.

Kuvan innoittajana Gävlen olkipukki. Aihetta käsittelevä EN-Wikipedian artikkeli on jo huumoriarvonsa vuoksi lukemisen arvoinen.

.

(kuvan saa isommaksi klikkaamalla)

Facebookiin tuli juuri uusi ominaisuus, jossa profiilin taakse valitaan joku itseä kuvaava “taustakuva”. Olin nähnyt aiemmin tämän sivun ja halusin tehdä jotain samanlaista. Ideointia vaikeutti se, että profiilikuvan sijainti suhteessa taustakuvaan on aika vaikea (vasen alakulma). Yritin pitkään miettiä mahdollisuutta piirtää tai valokuvata itseni seisomassa päälläni, yksinkertaisesti ottaa valokuvan itsestäni sinistä taivasta vasten tai muuta vastaavaa. Ikävä kyllä siniset taivaat ovat tähän aikaan vuodesta hieman kortilla enkä onnistunut oikein keksimään asentoa miten pään saisi luonnollisesti jalkojen juureen.

Sehän onnistuisi vain, jos pään leikkaa irti!

Olen piirrokseen melko tyytyväinen. Mielestäni onnistuin aika hyvin varsinkin kropan kanssa ja tykkään valituksi tulleista haaleista väreistä. Epäonnistunein juttu on varmaan metsän lehtikatto, jonka vaikutelman saatoin hieman pilata, mutta ikäväähän se olisi, jos kuva täysin onnistuisi.

Facebookissa kuva näyttää tältä. Asemointi on vaikeaa, FB ei tee elämää kovin helpoksi.

PS. Timeline on muutenkin ikävä.

.

Kävin Maretariumissa, Kotkassa. Pitävät siellä akvaariossa erillaisia Suomessa viihtyviä kaloja. Osa niistä oli uskomattoman isoja (ei tee enää mieli mennä järveen uimaan!). Yritin ottaa aluksi valokuvia, mutta tilojen hämäryyden vuoksi ne eivät juuri onnistuneet, joten sain päähäni luonnostella kaloja paperille sivellintussilla ilman apuviivoitusta.

Kuvassa on kala, ja se todellakin näytti (jos sen huomasi) jotakuinkin tuolta.

Päävetonaula, massiivinen akvaario joka oli rakennusaikanaan kymmenen vuotta sitten maailman suurin.

(Kuten aina, kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla)

.

Tein tämän havainnollistaakseni mielipidettäni. Kuva ei vaikuttanut argumentin lopputulokseen, mutta on minusta kuitenkin julkaisun arvoinen, joten tässä.

Tarkoitus oli havainnollistaa konseptia “luolastossa köyden varassa liikkuva robotti”. En kenties jaksanut kehittää kuvaa niin pitkälle kuin olisin jaksanut, jos kuvalla olisi ollut käyttöarvoa.

En ole täysin tyytyväinen väritykseen; robotti ei sovi kovin hyvin ympäristöönsä ja osa uloimmista tippukivistä on aivan liian vaaleita. Opin kuitenkin taas jotain värittämisestä, joten tämän piirtäminen ei ollut turhaa.

.

Näytin tätä blogia eräälle ystävälleni, joka selasi (lyhyen) arkiston nopeasti lävitse ja sanoi sitten; “hienoa työtä.. mutta milloin ajattelit pistää pysyvän otsikon?”  Mikä tietenkin nolostutti minua syvästi, sillä olin ajatellut jättää “Juhon IKIOMAN blogin” paikalleen enemmän tai vähemmän pysyvästi. Ystäväni oli tietenkin oikeassa. Sarjakuvablogissa otsikon pitäisi varmaankin edustaa parasta taidonnäytettä, johon tekijä pystyy, ei kuvallista “1..2..3…toimiiko?”-vastiketta.

Uutta otsikkoa miettiessäni mieleeni juolahti, että olemme jo kymmenen vuotta uudella vuosituhannella eikä maailma loppujen lopuksi ole kovin erillainen kuin sata vuotta sitten. Mikä taassen sai minun miettimään Markosta, robottiajan sankaria. Mökillä oli lapsuudessa yksi numero, mikä teki sarjakuvasta vieläkin vaikuttavamman – Tarzaneita ja Mustanaamioita löytyi vaikka miten, mutta Markosia oli vain se yksi. Jotain tekemistä aiheen valinnan kanssa saattoi olla myös Tähtivaeltajan juuri aiheesta julkaisemalla (erinomaisella) artikkelilla. Vyön pöllin härskisti jostain. Kuvittelin että Markokselta, mutta ilmeisesti en. Seuraava ideani olisi ollut Flash Gordon-animaatio, jota myöskin lapsena ihmettelin. Läheltä liippasi, mutta ei uponnut. Osaako kukaan auttaa?

Ohessa alkuperäiset piirrokset työkirjasta ja lopputulos ennen pienennysprosessia. Käytetyt fontit ovat SF Fedora ja VTC Komika Head Liner (ilmaisia yksityiseen käyttöön). Heta auttoi värien kanssa (kiitos hänelle!). Kaiken kaikkiaan projektiin tuhlaantui reilusti yli kymmenen tuntia. Opin taas paljon gimpistä, asettelusta ja värittämisestä. Lopullisessa teoksessa värit tummenivat kutistaessa, en tiedä miksi. Lisäksi jouduin korjaamaan asettelua, etteivät hahmot jäisi ylälaidassa tarpeettoman pieniksi.

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

.