Juhon seikkailut 21. vuosisadalla

Voitettuani piirrustuskilpailun Tintin seikkailuilla esitin aiheeksi “Olet käsikirjoittaja, ohjaaja ja elokuvatähti. Esittele kuvakaappaus tai PR-shotti uusimmasta hittielokuvastasi!”.  Kilpailun tulokset näkyvät täältä.

Puhekupla on leikkaantunut (olin tekstannut sen huomattavasti sievemmin ensin lyijykynällä, ja tila ei ollut tussille riittänyt). Alhaalla pitäisi lukea pienehköllä “..tulee mestariteokseni!!“. Minua huvitti suuresti Star Wars-elokuvien uudempien osien making of-pätkät, jossa näyttelijät hyppivät luudanvarsien ylitse vihreässä huoneessa George Lucasin hehkuttaessa materiaalin erinomaisuutta.

Tämäkin työ kärsii väritussien käytöstä. Pitäisi palata takaisin mustavalkoisiin töihin, tämä tekniikka kun ei oikein tunnu minulta luonnistuvan (tai ainakin käyttää tusseja varovaisemmin).

.

Minulla oli hetken aikaa harhaluulo että jaksaisin paitsi piirtää joulukalenterin, myös värittää sen.

Yritys jäi innostuksen puutteesta luukkuun 1. Sitä on hyvä ihastella näin välipäivinä.

Kuvan innoittajana Gävlen olkipukki. Aihetta käsittelevä EN-Wikipedian artikkeli on jo huumoriarvonsa vuoksi lukemisen arvoinen.

.

Tapaamisessa oli kilpailuaiheena Tintin seikkailut. Yllättäen voitin.

Aiheesta ei ole oikein mitään sanottavaa. Yritin piirtää hätäpäissäni Tintti-kannen mahdollisimman hahmolle uskollisella tavalla. En muista minkä vuoksi halusin keskuspalaksi atomipommin.

Piirsin työn vain tuntia ennen deadlinea, ja olen suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen. Ei millään mittapuulla paras työni, mutta joskus on kiva voittaa.

.

Askartelin tämän siskon korttia varten. Nopea skannaus ennen luovutustilaisuutta.

Viettäkää hieno joulu yms.

.

.

18. päivänä ei tapahtunut oikein mitään. Istuskelin campingilla, kävin kaupungilla (tai kuten campingin kassa asian ilmaisi “ne talot Mäkin ympärillä”) katsomassa pyöräkorjaamoa (joka oli kiinni) ja sitten menin takaisin leirialueelle lepäämään.

Kartan selitys; keltainen oli tie jota seurasin kunnes se lähti itään; tuo pieni musta viiva on vanha traktoripolku jota pitkin oikaisin.

.

.

Hyppään nyt sivuja ylitse, sillä olin väsynyt ja vähäinen kuvitus ei ole julkaisun arvoinen. TL;DR-versio oli, että satoi paljon, tiet oli huonosti merkitty ja menivät mutkikkaasti, yritin oikaista ajamalla jonkinlaisena turistitäkynä tehtyä “rantatietä”, joka oli itseasiassa hiekkaranta jolla oli nopeusrajoitukset. Sateen vuoksi rannan poikki mereen meni useita puroja ja muutama, joka kävi joesta. Hiekkaa lensi rattaisiin ja huolsin pyörää poistamalla paperilla liiat ja rasvaamalla ketjuja ahkerasti (eli juuri toisinpäin kuin mitä minun olisi pitänyt tehdä. Mutta näin opitaan).

Joka tapauksessa, rattaat vatkasivat yhä enemmän tyhjää mutta pääsin Lökkeniin ja edelleen Fredrikshavniin, vain vartti ennenkuin lipunmyynti (erittäin kalliille) lautalle Ruotsiin alkoi. Käyttivät samaa hinnoittelua kuin VR nykyään. Maksoin itseni ja pyörän ylityksestä saman verran kuin norjalaispariskunta oli maksanut yhteensä kahdesta ihmisestä ja autosta (ja heidän lippunsa oli silti halvempi).

Mutta olen siis päässyt Ruotsiin;

Lisäsin joitain ottamiani valokuvia Götenburgista Picasaan. Niitä on sen verran monta, että en ala yksittäin lisäämään niitä SARJAKUVAblogiin.

Tuo linna huoltoaseman takana oli hieno. Yritin ottaa siitä kuvaa, mutta kamera oli minulle vielä niin uusi että lopputulos oli kovin keskinkertainen.. suoranaisesti huono, ottaen huomioon kuinka loistava tilaisuus minulla oli. En viitsi sitä tähän häpeältäni liittää.

.

Sanoinko että eilinen oli tylsin? Tälle päivälle osui tämä etappi. Hämärässä ja sateessa. 10 km. Vastatuuleen.

.

(kuvan saa isommaksi klikkaamalla)

Facebookiin tuli juuri uusi ominaisuus, jossa profiilin taakse valitaan joku itseä kuvaava “taustakuva”. Olin nähnyt aiemmin tämän sivun ja halusin tehdä jotain samanlaista. Ideointia vaikeutti se, että profiilikuvan sijainti suhteessa taustakuvaan on aika vaikea (vasen alakulma). Yritin pitkään miettiä mahdollisuutta piirtää tai valokuvata itseni seisomassa päälläni, yksinkertaisesti ottaa valokuvan itsestäni sinistä taivasta vasten tai muuta vastaavaa. Ikävä kyllä siniset taivaat ovat tähän aikaan vuodesta hieman kortilla enkä onnistunut oikein keksimään asentoa miten pään saisi luonnollisesti jalkojen juureen.

Sehän onnistuisi vain, jos pään leikkaa irti!

Olen piirrokseen melko tyytyväinen. Mielestäni onnistuin aika hyvin varsinkin kropan kanssa ja tykkään valituksi tulleista haaleista väreistä. Epäonnistunein juttu on varmaan metsän lehtikatto, jonka vaikutelman saatoin hieman pilata, mutta ikäväähän se olisi, jos kuva täysin onnistuisi.

Facebookissa kuva näyttää tältä. Asemointi on vaikeaa, FB ei tee elämää kovin helpoksi.

PS. Timeline on muutenkin ikävä.

.