Juhon seikkailut 21. vuosisadalla

Ja alla kahden kirjan kokoelmani;

Mitä tähän voi enää sanoa?

Lisäksi;

Mauri Kunnas-pinssin lahjoitin eteenpäin, muistaakseni Hetalle.

.

Taustaa; ystäväni halusi käydä Suomen löytötavaratoimiston huutokaupassa katsomassa vanhaa kameraa. Tuote oli huutolistan loppupäässä, ja sain todistaa kuinka mm. rikkinäinen Kindle ilman johtoja myytiin uuden hinnalla. Koko jutusta jäi paha maku suuhun. Osa tavaroista näytti olevan sellaisia ettei niiden omistajaa oltu kovin paljoa haettu, ja tarjoajat selasivat koko ajan huutonetistä viitehintoja, ostaen mm. jätesäkeittäin pakattuja talvivaatteita, puhelimia etc. satojen eurojen kappalehinnoin. Tuotteet maksettiin käteisellä, vaikka summat olivat suuria ja pankkikortin lukijakin löytyi.

Aloitushinta tipahti 20 euroon kunnes nuori mies tarjosi. Pian tämän jälkeen myös vanha mummo tarjosi — hinta nousi lopulta 45 euroon Huuto.netin konsultoinnin jälkeen. Epäilimme että joku nettiostoksilla oleva tulee pettymään pahasti.

Muutenkin iltapäivä vei uskon sekä Suomen löytötavaratoimistoon, Huuto.Nettiin että Aku Ankassa usein olleeseen “huutokaupassa voi tehdä löytöjä”-ajatukseen. Tai ehkä olin vain väärässä huutokaupassa!

.

Tämä on kenties enemmän henkilökohtainen päiväkirjamerkintä, mutta vannotin itselleni että pistän blogiin enemmän oikeaa sarjakuvaa! Pakko kehittyä naamantoistossa (tai ainakin kehittää tapoja kertoa tarina).

Yleisesti ottaen päätökseni alkaa käydä välillä ulkona vaikka vain kuuntelemassa musiikkia ja piirtämässä oli ihan hyväksi havaittu temppu.

.

Piirsin tämän vuosi takaperin mutta tussasin n. viisi minuuttia sitten.

Minun piti piirtää näitä useampikin, mutta jotenkin tämä oli ainoa jonka sain edes lyijykynäasteelle. Teknisesti pitäisin tätä ihan onnistuneena.

.

Sarjakuva! Minunko sarjakuvablogissani?!

Tottapuhuen koen sarjakuvien teon kovin työlääksi. En osaa toistaa samoja kasvoja (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) tarpeeksi hyvin ruudusta toiseen tehdäkseni muita kuin autograafisia puhuva pää-tyylilajia edustavia tai sitten tikku-ukkoja.  Ensiksimainittuja inhoan – jutut toimivat usein paremmin tekstinä – ja jälkimmäinen vaatii paljon nerokkaampaa huumoria kuin mihin minulla on kykyjä. Taustoidenkaan toistuva piirtäminen ei oikein kiinnosta.

Piirrän mieluusti yksittäisiä kuvia tai muuten vältän toistuvia elementtejä. Tämä juttu oli kuitenkin niin hyvä, että koin että se pitää jotenkin tallentaa, eikä puhdas teksti oikein olisi ollut sille oikea alusta.

Lisäsin samalla blogiin kategorian “Sarjakuva”. Käyn vanhat postaukset lävitse ja merkitsen ne jotka mielestäni sisältävät useampiruutuisen tarinan. Niitä ei varmaankaan ole montaa!

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

Olin melko tyytyväinen tapaan jolla ensimmäisellä sivulla tein transition yleiskuvasta keskusteluun. Toinen sivu nojasi liikaa kasvoihin (joka siis on heikkouteni). Käytin myös liikaa mustaa. Mutta ihan hyvä lopputulos.

.

Aiheena oli siis koululiikuntamuistoja. Osaanotto tähän kilpailuun oli erinnäisistä syistä matala. Olin miettinyt sopivaa muistoa pidemmän ajan, ja piirsin kilpailua varten kaksikin sarjakuvaa.

Tällä osallistuin kilpailuun (ja voitin).

(napsauta isommaksi)

“Huonoin koululiikuntamuisto” oli kyllä liioittelua, sillä jokainen liikunnantunti oli tasavertaisen kammottava. Tällä kertaa poikkeuksellisesti sentään saavutin jotain.

Olin laatinut myös tämän;

(napsauta isommaksi)

Mutten ollut tulokseen aivan tyytyväinen. Tykkäsin ruutujaosta, mutta lopputuloksesta ei tullut aivan yhtä selkeä kuin olin kuvitellut. Jätin sen pois kilpailusta.

.

Uudenvuoden kunniaksi menin ja ostin itselleni (hyvin halvat) harmaasävytussit. Olin nähnyt tämän unen (jälleen kerran) luonnosta edeltävänä yönä. Vaikka paperilla juttu vaikuttaa hyvin harmittomalta, voin vakuuttaa että pään sisällä turvattomaksi muuttunut oma koti on paljon pelottavampi paikka kuin autiolinna keskellä vuoristoa.

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

.

Tässä työssä yritin käyttää väritasoja ja korjata viivaa jälkikäteen koneella. Itse värin lisäys meni hyvin, mutta kun lähdin putsaamaan työtä ensimmäisen kerran Gimpillä, niin viiva työ kärsi (vrt. tekstin paksuutta eri ruuduissa). Kai se on minun työkseni ihan “ok”. Yritetään tehdä joskus parempi. Kokonaista työtä pääsee ihailemaan tuosta oikealta, “Tekijästä”-linkin takaa.

.

Tätä olisi voinut varmaan vielä työstää (mm. tuo puhekuplan hännän oikealla puolella oleva valkoinen alue olisi kannattanut värittää, siniset alueet muutenkin yhdistää), mutta kiinnostus loppui ja kun väritin tämän tekniikalla “one million hours in MS Paint“, niin ei tee mieli lähteä tekemään korjauksia. Seuraavaa väritystyötä varten opettelen käyttämään Gimpissä tasoja.

Tämä kuva on taassen, kuten Hollywood-elokuvissa sanotaan, “tosiasioihin perustuva”.

Mitä itse piirrustustyöhön tulee, niin ruutu n:o 3 muistuttaa minua Millan piirroksista (silloin kun tämä tekee vasemmalla kädellä!). En tiedä miten se tuollaiseksi päätyi, mutta kai sitä huonompiakin kiinnekohtia voi olla.

Muistutetaan taassen, että kuvan saa isommaksi klikkaamalla.

.

Näistä näkee varmaan aika selvästi etten osaa käyttää valitsemaani kuvankäsittelyohjelmaa (Gimp). Kuvia saa aina isommaksi klikkaamalla.

Eilen ulos tullut laajakaistastrippi oli ensimmäinen “filleri”.

.