Juhon seikkailut 21. vuosisadalla

Hyppään kuudennen päivän ylitse, koska se on poikkeuksellisen tylsä.

Pahoittelen taukoa. En koe skannaamista kovin innostavaksi hommaksi, joten se tuppaa jäämään ensimmäiseksi kun jotain mielenkiintoisempaa tulee vastaan.

Yritän nyt nopeasti saada useamman päivän jonoon, jota nopeuttaakseni julkaisen kuvat aukeama kerrallaan ilman suurempaa editointityötä (ei niin että kuvien taso kirjassakaan kovin korkea olisi ollut). Kuvat saa klikattua isommaksi.

Ohessa vielä kuva sarjakuvassa olleesta puusta;

Kuva on otettu myöhään illalla ja AUTO-asetus kompensoi suurentamalla ISO-lukua. Jos kamera olisi ollut minulla vähänkin pidempään, olisin osannut pidentää valotusaikaa. Mutta turha sitä on enää itkeä. Ainakin löysin ajastimen.

.

Sitten pari valokuvaa;

Antikvariaatti.

Kun puhuin näistä myöhemmin Petrin kanssa, hän mainitsi että näitä oli julkaistu Suomessakin, mutta ilmeisesti valtaosin huonommilla kansilla. Sanoi diggaavansa, joten olin oikeassa!

Yksi restauroidun kirkon holveista. Kuvassa näkyy ehkä neljäsosa kirkon koko pinta-alasta.

.

Kirjoitin tuonne näköjään “lohi oli loimutettu”, vaikka tarkoitin tietenkin “kala oli loimutettu”. Ajatusvirheekseni ei kovin paha.

.

.

.

Tämän tapahtuman jälkeen etsin uuden nukkumapaikan. Virallisen lepohuoneen vieressä oli konferenssihuone; raahasi tavarani sinne, siirsin tuolit sivuun ja lukitsin oven. Kukaan ei häirinnyt, sain nukkua rauhassa.

.

Juuri ennen matkaa oli minulle pidetty puhe siitä kuinka apuviivat heikentävät työni laatua, että ne vain tekevät epävarmaksi ja vaikuttavat negatiivisesti lopulliseen työhön (ei välttämättä juuri näillä sanoilla). Kun arvelin että matkan aikana väsyttää kuitenkin, niin päiväkirja on laadittu (paria poikkeusta lukuunottamatta) suoraan tussilla tyhjälle paperille.

Välillä olin niin väsynyt, ettei kuvitusta syntynyt, ainoastaan iso määrä tekstiä huonolla käsialalla. Hyppään nämä päivät ohitse. Hyppään ohitse myös päivät joiden arvelen olevan lukijalle kaikkein epäkiinnostavimpia.

Julkaisen tämän matkapäivä kerrallaan muutaman kalenteripäivän välein.

Skannattavaa on paljon, joten taukojakin voi välillä tulla. Pahoittelen.

.

Elokuvissakäynti on kallista, aikaavievää ja jos teatterin valitsee väärin, niin hyvin, hyvin turhauttavaa.

Helsingin Tennispalatsin pääkohderyhmä on juuri Puuhamaasta ulos kasvaneet. Finnkino mainostaa elokuviaan todella agressiivisesti (esim. pistämällä jotkut onnettomat karhupukuihin jakamaan karkkia). Lisäksi vuokraavat aulaansa myös ulkopuolisille samaan tarkoitukseen.

Piirsin tämän talvella elokuvan alkua odottaessani. Hämmästyin kun tajusin että se ei ollut aiemmin päätynyt blogiin.

(kuvan saa isommaksi napsauttamalla)

.

Kävin Maretariumissa, Kotkassa. Pitävät siellä akvaariossa erillaisia Suomessa viihtyviä kaloja. Osa niistä oli uskomattoman isoja (ei tee enää mieli mennä järveen uimaan!). Yritin ottaa aluksi valokuvia, mutta tilojen hämäryyden vuoksi ne eivät juuri onnistuneet, joten sain päähäni luonnostella kaloja paperille sivellintussilla ilman apuviivoitusta.

Kuvassa on kala, ja se todellakin näytti (jos sen huomasi) jotakuinkin tuolta.

Päävetonaula, massiivinen akvaario joka oli rakennusaikanaan kymmenen vuotta sitten maailman suurin.

(Kuten aina, kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla)

.

Näytin tätä blogia eräälle ystävälleni, joka selasi (lyhyen) arkiston nopeasti lävitse ja sanoi sitten; “hienoa työtä.. mutta milloin ajattelit pistää pysyvän otsikon?”  Mikä tietenkin nolostutti minua syvästi, sillä olin ajatellut jättää “Juhon IKIOMAN blogin” paikalleen enemmän tai vähemmän pysyvästi. Ystäväni oli tietenkin oikeassa. Sarjakuvablogissa otsikon pitäisi varmaankin edustaa parasta taidonnäytettä, johon tekijä pystyy, ei kuvallista “1..2..3…toimiiko?”-vastiketta.

Uutta otsikkoa miettiessäni mieleeni juolahti, että olemme jo kymmenen vuotta uudella vuosituhannella eikä maailma loppujen lopuksi ole kovin erillainen kuin sata vuotta sitten. Mikä taassen sai minun miettimään Markosta, robottiajan sankaria. Mökillä oli lapsuudessa yksi numero, mikä teki sarjakuvasta vieläkin vaikuttavamman – Tarzaneita ja Mustanaamioita löytyi vaikka miten, mutta Markosia oli vain se yksi. Jotain tekemistä aiheen valinnan kanssa saattoi olla myös Tähtivaeltajan juuri aiheesta julkaisemalla (erinomaisella) artikkelilla. Vyön pöllin härskisti jostain. Kuvittelin että Markokselta, mutta ilmeisesti en. Seuraava ideani olisi ollut Flash Gordon-animaatio, jota myöskin lapsena ihmettelin. Läheltä liippasi, mutta ei uponnut. Osaako kukaan auttaa?

Ohessa alkuperäiset piirrokset työkirjasta ja lopputulos ennen pienennysprosessia. Käytetyt fontit ovat SF Fedora ja VTC Komika Head Liner (ilmaisia yksityiseen käyttöön). Heta auttoi värien kanssa (kiitos hänelle!). Kaiken kaikkiaan projektiin tuhlaantui reilusti yli kymmenen tuntia. Opin taas paljon gimpistä, asettelusta ja värittämisestä. Lopullisessa teoksessa värit tummenivat kutistaessa, en tiedä miksi. Lisäksi jouduin korjaamaan asettelua, etteivät hahmot jäisi ylälaidassa tarpeettoman pieniksi.

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

.